18.1. Pariopettajuudesta ja avoimemmista oppimisympäristöistä

Pariopettajuudessa kaksi opettajaa voi opettaa kahta eri oppilasryhmää erikseen yhtä aikaa samojen tilojen puitteissa. Pariopettajuutta voidaan toteuttaa esimerkiksi myös niin, että toinen opettajista on opetusvastuussa ja toinen antaa tukea joillekin oppilaille, jotka sitä tarvitsevat. Luottamus ja opettajaparin tunteminen ovat tärkeitä. Lisäksi yhteistä suunnitteluaikaa tulisi pystyä järjestämään. Suunnittelussa tulee huomioida kahden oppilasryhmän sekä kahden opettajan tavoitteet ja suunnitelmien tulee palvella molempien ryhmien oppimista. Opettajilla tulisi olla yhteisymmärrys opettamisesta, arvoista sekä työnteosta. Yhteistyö ei toimi, jos työtaakka jää vain toisen opettajan harteille. Molemmilla on yhtäläinen vastuu niin suunnittelusta kuin opettamisestakin. (Luento 3, 18.1.2019.)

Pariopettajuus luo opettajalle mahdollisuuden oppia toiselta opettajalta. Luokanopettajat ovat perinteisesti tottuneet tekemään opetus- ja suunnittelutyötä varsin itsenäisesti, suljettujen ovien takana. Harvassa ovat ne ajat, kun toisen opettajan opetusta pääsee seuraamaan. Lisäksi pariopettajuuden myötä luokkatilassa on läsnä kahden asiantuntijuus. Kun toiselta puuttuu tietämys jostakin aiheesta, voi kysyä apua toiselta opettajalta. Tämän myötä myös oppilaat oppivat dialogin ja toisilta oppimisen tärkeydestä. Myöskään aikuiset eivät tiedä kaikkea, vaan hekin hyödyntävät muiden asiantuntijuutta. Pariopettajuuden myötä myös opettajien yksilölliset vahvuusalueet pääsevät kenties paremmin esille, kun vastuualueita on mahdollista jakaa opettajien kesken. (Luento 3, 18.1.2019.)

Voidaan nähdä, että tulevaisuudessa opettajan tehtävissä korostuu yksilöllisiä tarpeita alleviivaava kanssaoppijuus. Tällöin oppimisprosessi saa yhteistoiminnallisemman luonteen. Tiedon opettamisen sijasta huomiota on siirrettävä entistä enemmän oppijan tiedonhankintakykyihin ja soveltamiseen uusissa ja muuttuvissa tilanteissa. Tämä näkemys asettaa ehtoja oppimisympäristöjen, oppimisen ja opettamisen tapojen muutokselle. (Kuuskorpi 2012, 78.) Opettajajohtoisen opetustyylin rinnalle on muodostunut informaalimpia oppimisympäristöjä, jotka haastavat perinteisen oppimisprosessin, johon kuuluu luokkahuone oppikirjoineen ja pulpetteineen. Oppimisympäristön avoimuus on tilannekohtainen menetelmä informaalin ja formaalin oppimisen yhdistämiseksi. (Kuuskorpi 2012, 62-64.) Oppimisympäristön ei enää nähdä rajoittuvan myöskään vain luokkahuoneen sisälle, vaan siihen kuuluvat myös esimerkiksi koulun ulkopuoliset tapahtumat tai mediat (Opetusministeriö 2004, 11).

Pääsimme tutustumaan Tampereen yliopiston normaalikoulun KAKS10 56 -tilaan. Kaksiossa kaksi opettajaa ja kaksi luokkaa (5. ja 6. luokka) työskentelevät samassa tilassa välillä yhdessä ja välillä omissa ryhmissä. KAKS10 on entinen koulun kirjastohuone, jossa on myös erillinen, äänieristetty oppimistila sekä opettajan työskentelytila. Näistä molemmista aukeaa suuret ikkunat isompaan tilaan. Iso avoin tila on jaettu liikuteltavilla kalusteilla erilaisiin oppimisen tiloihin. Luokassa on tyhjää tilaa, sohvaryhmää sekä perinteisempää pöytäryhmää. Tila sopii hyvin erilaisiin piste- ja ryhmätyöskentelyihin, mutta myös itsenäiseen työskentelyyn.

Aiheesta lisää: https://norssi.uta.fi/kaksio56/ (luettu 21.2.2019)

Emme ole sillä kannalla, että perinteinen luokkahuonetyöskentely olisi poistettava täysin. Olemme sitä mieltä, että on tärkeää säilyttää perinteisempää luokkahuonetyöskentelyä uusien opetusmenetelmien rinnalla. Hiljainen yksilötyöskentely tukee joitakin oppijoita ja opettaa samalla keskittymisen taitoja kaikille oppilaille. Suuremmat projektityöskentelyt puolestaan opettavat esimerkiksi ryhmätyö- ja tiedonhankintataitoja. Tällaiset erilaiset oppimisympäristöt ja oppimisen tavat parhaimmassa tapauksessa tukevat toisiaan mahdollistaen hyvinkin erilaisten oppijoiden oppimisen.

LÄHTEITÄ:

* Kuuskorpi, Marko. 2012. Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö. Turun yliopisto.

* Opetusministeriö 2004. Oppimisympäristöjen tutkimus ja alan tutkimuksen edistäminen Suomessa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:38. Helsinki: Opetusministeriö.

*  https://norssi.uta.fi/kaksio56/