Esittely & Aloitusluento

Tämä blogi on luotu Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan (EDU) maisteriopintojen kurssia, KASSO1 "Muuttuvat oppimisympäristöt" varten. Ryhmämme jäsenet kirjoittavat kurssin kuluessa herääviä ajatuksia luentojen ja keskustelujen aikana.


 Oppimisympäristön käsitettä voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Luennolla käytiin läpi esimerkiksi seuraavia näkökulmia. Björklid (2005) jakaa oppimis- ja kasvatusympäristön lähiympäristöön, koulun/koulutuksen ulkopuoliseen toimintaympäristöön sekä ilmapiiriin. Opetusministeriö (2004) on määritellyt oppimisympäristön oppiaineksesta sekä fyysisestä, sosiaalisesta ja kulttuurisesta toimintaympäristöstä muodostuvaksi kokonaisuudeksi, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuu. Oppimisympäristö on myös mahdollista jaotella psykologiseen, sosiaaliseen, fyysiseen ja pedagogiseen näkökulmaan, kuten luennolla mainittiin Brotheruksen ym. (1999), Lodgen (2007) sekä Piispasen (2008) tehneen. Manninen ym. (2013, 36–41) jakoivat oppimisympäristön puolestaan fyysiseen, sosiaaliseen, teknologiseen, paikalliseen sekä pedagogis-didaktiseen näkökulmaan. Lisäksi Korhonen (2014) puhui avoimesta ja suljetusta tai formaalista ja informaalista oppimisesta. Kuten edeltä voi huomata, jo pelkkä oppimisympäristön määrittely tuottaa hankaluuksia. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi digitalisaatio on tuonut uusia ulottuvuuksia oppimisympäristöihin, jotka ovatkin jatkuvasti muutoksessa. On tärkeää, että oppimisympäristöjä koskeva tutkimus on aktiivista, jotta pystyisimme tarjoamaan parhaat mahdolliset oppimisympäristöt tulevaisuuden oppijoille. Millainen sitten on hyvä oppimisympäristö?

Piispasen (2008) tutkimuksessa havaittiin, että eri tahot pitävät eri asioita tärkeänä oppimisympäristöissä. Oppilaat korostivat oppimisympäristön fyysisiä puitteita. Vanhemmat puolestaan näkivät oppimisympäristön hyvyyden perustuvan psykologisiin ja sosiaalisiin ilmentymiin. Opettajat taas näkivät pedagogiset lähtökohdat tärkeinä. Yhteisesti hyvän oppimisympäristön nähtiin koostuvan inhimilliset perustarpeet huomioivista, laadultaan perushyvistä koulun tiloista ja välineistä sekä ilmapiiristä, jossa yksilö voi kokea olonsa turvalliseksi. Turvallisuus niin fyysiseltä, sosiaaliselta kuin psyykkiseltäkin kannalta on varmasti hyvän oppimisympäristön kulmakivi (Piispanen 2008, 194–197).

Kuten Björklidin (2005) ja Korhosen (2014) jaotteluista on huomattavissa, oppilaat oppivat informaalisti myös koulun ulkopuolella. Koulun ulkopuolella lapsen arkeen liittyvät nykyään läheisesti sosiaalinen media, internet ja teknologia. Opettajien tehtävänä on opastaa oppilaita näiden käyttämiseen oikeissa paikoissa ja oikeilla tavoilla. Medialukutaidot, eli muun muassa tiedon käsittelyn ja arvioimisen taidot, ovat välttämättömiä oppilaan tulevaisuuden kannalta.

Luennolla kävi ilmi, että opettajien digiosaaminen on vaihtelevaa ja osittain jopa heikkoa. Kaikilla ei ole aikaa tai motivaatiota perehtyä oman osaamisen kehittämiseen. Tämä johtaa siihen, ettei opettaja osaa hyödyntää teknologiaa parhaalla mahdollisella tavalla oppimisen tueksi. Tältä osin koulutuksellinen yhdenvertaisuus ei toteudu, sillä tilanne asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan: oppilaan saamat digivalmiudet ovat riippuvaisia siitä, missä lapsi käy opintonsa. Näin ollen digitalisaation keskiössä ei tulisi olla laitteiden ja teknologioiden lisääminen, vaan opettajien tieto- ja viestintäteknologisten taitojen hallinta. Opettajien pedagogista osaamista tulee painottaa myös digitalisaatiosta puhuttaessa, sillä välineillä ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä niillä rakennetaan.


Lähteet

Björklid, P. 2005. Lärande och fysisk miljö: en kunskapsöversikt om samspelet mellan lärande och fysisk miljö i förskola och skola. Myndigheten för skolutveckling. Stockholm: Forskning i fokus, nr. 25.

Brotherus, A., Hytönen, J. & Krokfors, L. 1999. Esi- ja alkuopetuksen didaktiikka. Juva: WSOY

Korhonen, V. 2014. Verkko-oppimisympäristöt ja niihin liittyvät pedagogiset haasteet aikuis-ja korkeakoulutuksen kentillä. Teoksessa Heikkinen, A & Kallio, E. (toim.) Aikuisten kasvu ja aktivointi. Suomalaisen aikuiskasvatuksen kentät ja kerrostumat (SAKKE), osa 4. Aikuiskasvatuksen tutkimusseura ja Kansanvalistusseura. Tampere. 2014, 215-242.

Lodge, C. 2007. Reading learning: Children’s drawings of learning in the classroom. Learning Environment Research, 10, 145 - 156. 

Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S., & Särkkä, H. 2013. Oppimista tukevat ympäristöt – Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Helsinki: Opetushallitus.

Opetusministeriö 2004. Oppimisympäristöjen tutkimus ja alan tutkimuksen edistäminen Suomessa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:38. Helsinki: Opetusministeriö.

Piispanen, M. 2008. Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Kokkola: Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.