Verkko-opetuksesta oppimisympäristöihin verkossa

Kuva: Sandra Schön

BLOGIPOSTAUS 22.1.

Teknologian kehittyessä ja lisääntyessä arkisessa käytössä, siirtyy opettaminen ja oppiminen entistä enemmän verkkopohjaiseksi ja nämä muutokset vaikuttavat meidän kaikkien toimintaan. Tällä hetkellä kiinnitämme huomiota verkko-opetukseen ja toimivuuteen opiskelijalähtöisesti, kun taas tulevaisuudessa katsomme asiaa opettajien silmin. Se, että saamme opiskella, oppia ja kokea muutosta ja sen eri puolia, on erityinen lahja tulevaisuuden ammattilaisuutta varten. Saamme nähdä verkkoympäristöjen positiiviset ja negatiiviset puolet käytännössä jo opiskelijan silmin, mikä varmasti helpottaa suhtautumista ja toteuttamista tulevaisuudessa. Hankittu tietämys ja osaaminen mahdollistaa verkko-opetuksen toteuttamisen oikeiden tavoitteiden ja pedagogisuuden pohjalta, keskittyen mahdollisimman laajasti opiskelijoiden motivointiin ja tarkoituksenmukaisiin toimintatapoihin. Verkko-oppimisalustat ja työkalut muuttuvat ja kehittyvät kokoajan. Oppiminen verkossa tapahtuu kuitenkin samojen pedagogisten perusasioiden kanssa, kuin muillakin menetelmillä. Verkko antaa toisaalta mahdollisuuksia, mutta myös rajoittaa osittain opettajan käytössä olevia työkaluja.

Verkko-opetus ja oppimisyhteisöt ovat varsin tuore toimintakulttuuri, mutta silti niiden noin historiassa on jo käyty läpi useita erilaisia kehitysvaiheita. Aivan aluksi oppimateriaalit siirrettiin sellaisenaan verkkoon ja opiskelijat lukivat tekstejä tietokoneen näytöltä. Seuraavan vaiheen myötä mukaan tulivat erilaiset oppimisalustat, jotka tarjosivat työkalut kurssin rakentamiseen, mitä vaikeuttivat keskustelu-, testi- ja ryhmätyömahdollisuuksien tuleminen mukaan. Perusasiat ja oppijan prosessi alkoivat ohjata suunnitteluprosessia kolmannessa vaiheessa, jolloin hyödynnettiin vain niitä työkaluja ja aineistoja joiden nähtiin tukevan oppimista. Nykyään myös sosiaalisen median palveluiden käyttö sekä käyttäjien omien aineistojen luominen ja jakaminen ovat olennainen osa verkkoympäristöjä. (Haavisto, Kivipensas & Tervo 2012, 4).

Verkko-oppimisympäristöt ovat avoimia oppimisympäristöjä, mikä tarkoittaa että oppimisympäristö on sekä pedagogiikan että sisällön suhteen avoin (Seppälä 2014, 4). Oppimisympäristöajattelun yhtenä tavoitteena on sitoa oppiminen oppilaitoksen ulkopuolella kiinteästi opetussuunnitelmiin, monipuolistaa opetusta ja hyödyntää oppimisympäristöjä siten, että ne tukevat oppimista myös oppilaitosten fyysisen toimintaympäristön ulkopuolella. Niin verkko-opetuksessa kuin oppimisyhteisöiden toiminnassa on oleellisia tavoitteita, joiden tulisi täyttyä onnistuneen opetuksen ja oppimisen merkiksi. Verkko-opetuksen yhtenä tavoitteena on sitoa oppiminen myös oppilaitoksen ulkopuolella kiinteästi opetussuunnitelmiin sekä monipuolistaa opetusta (Seppälä 2014, 4). Monipuolisen opetuksen mahdollistamiseksi opettajien tulee käyttää monimuotoista opetusta myös verkkoympäristöissä. Valmiita julkisesti käytettäviä materiaaleja löytyy nykyään varmasti jo runsaasti ja ne päivittyvät jatkuvasti lisää. Jokaisen tulevan ja jo valmiin opettajan kannattaa myös hyödyntää kollegoita oman opetuksen suunnittelun tukena.

Verkko-opetuksen toteuttaminen voidaan jakaa kolmeen erilaiseen näkökulmaan. Ensimmäinen näkökulma pitää sisällään verkossa tapahtuvan itseopiskelun, verkkokurssit sekä sulautuvan oppimisen. Toinen näkökulma on enemmän materiaali- sekä vuorovaikutuskeskeinen, kun taas kolmas näkökulma sisältää perinteisen ja strukturoidun sekä joustavan ja avoimen toteutusmuodon. (Korhonen 2019). Nykyään hallitsevana ajattelutapana on perinteinen toteutusmalli, missä luokkahuonemenetelmät, kuten opetusvideot ja tehtävät, siirretään tietoteknisiin malleihin. Verkko-opetuksen vahvuuksia ovat esimerkiksi tiedon ja materiaalien saavutettavuus, mahdollisuus työskennellä ajasta ja paikasta riippumatta, lisääntyneet mahdollisuudet sekä tieto- ja viestintätekniikan taitojen kehittyminen (Haavisto ym. 2012, 9-13). Toteutusmalli kohtaa myös useita haasteita. Yhtäkkinen itseohjautuvuus voi olla monella suuri asia ja johtaa usein tehtävien valmistumisen pitkittymiseen, motivaation laskuun ja pahimmillaan keskeyttämiseen (Korhonen 2019). Perinteisessä mallissa myös verkon potentiaalia jää suuresti huomioimatta sekä sosiaalinen vuorovaikutus jää vähäiselle huomiolle. Välillä saatetaan kohdata myös tilanteita, ettei opiskelijoilla ole riittäviä valmiuksia toimia verkossa siten, että oppiminen olisi mielekästä tai edes mahdollista. Miten perinteistä mallia olisi järkevä hyödyntää, ilman oppijoiden autonomian laskua?

Verkkoviestinnän muotoja ovat synkroninen ja asynkroninen viestintä. Synkronista viestintää on kaikki se viestintä, mikä tapahtuu joko samassa ajassa ja paikassa, tai samassa ajassa ja eri paikassa. Tällaisia ovat esimerkiksi internetpuhelut tai videokonferenssit. Asynkroninen viestintä puolestaan tapahtuu eri aikana samassa paikassa tai eri aikana eri paikassa, esimerkiksi keskustelualueiden tai blogien välityksellä. (Korhonen 2019). Sulautuvan oppimisen toteutusmallissa yhdistetään kontaktiopetusta ja verkko-opetusta, erilaisia jakelujärjestelmiä ja teknologioita sekä opetusmetodeja ja pedagogisia ratkaisuja, mikä tekeekin siitä monimuoto-opetusta (Korhonen 2019). Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen ja yhdistäminen opetukseen ja opetusmuotojen kehittämien niiden avulla on myös sulautuvaa opetusta Haavisto ym. 2012, 6-8). Sulautuva opetus voidaan myös kuvata eri aktiviteettien näkökulmasta, kuten lähijaksot, online e-oppiminen ja itseopiskelu, ja se voi lisäksi tarkoittaa mentorointia tai työssäoppimista (Haavisto ym. 2012, 6-8).

Opettajan tulee suunnitella oppimisympäristöjen käyttö tarkasti, sillä niiden käyttö ei saa olla vaikeaa, ettei innostuneisuus ja motivaatio katoa jo alkutekijöissä (Seppälä 2014, 5). Lisäksi oppimisympäristöt tulee suunnitella ja organisoida mahdollisimman helppokäyttöisiksi ja selkeiksi. Verkko-oppimisprosessin toteuttaminen asettaa opettajalle täysin uusia haasteita, joita suuri osa ei ole koskaan aiemmin kohdannut ja näin ollen opettajan täytyy asennoitua hiukan uudella ajatusmallilla verkko-opetukseen. Suurena haasteena on saada motivoitua opiskelijat, jotta oppimiskokemukset ovat mielekkäitä. Opettajien tehtävänä on myös suunnitella haluttu opetus siten, että jokainen oppilas ja opiskelija oppii halutut tavoitteet oikein, mikä vaatii tietämystä yksilöiden oppimisesta sekä oppimisympäristöjen mahdollisuuksista (Seppälä 2014, 4). Opettajan tulee miettiä myös sitä, onko haluttu toiminta järkevämpää toteuttaa avoimessa vai suljetussa ympäristössä, sillä julkinen ja siten avoin ympäristö voi luoda jännitystä tai jopa ahdistuneisuuden tunnetta (Haavisto ym. 2012, 25). Usein suljettu ympäristö on koettu paremmaksi luomaan yhteisöllistä toimintaa (Kear 2011, 24). Yhdessä tekeminen vaikuttaa osaltaan motivoivasti käyttäytymiseen, opiskelutottumuksiin ja oppimistuloksiin (Haavisto ym. 2012, 11).

Korkeakouluopiskelijoina olemme saaneet itsekin jo useita erilaisia kokemuksia verkkoympäristöistä ja niiden kautta opetuksen toteuttamisesta. Jonkin verran kokemusta on muodostunut jo yläkoulu- ja lukioaikoina, sillä teknologiasukupolveahan tässä ollaan. Yleisimmin käytettyjä ympäristöjä ja tapoja ovat Moodle, OneDrive sekä erilaiset chat- ja keskustelufoorumit, pelit, Skype sekä muut synkroniset palvelut. Lisäksi esimerkiksi Kahoot!-pelisivusto, Padlet sekä Flinga ovat usein käytettyjä sivustoja ja monesti soveltuvatkin käyttötarkoituksiinsa. Kokemustemme mukaan valitettavan harvoin verkko-opetus on tähän mennessä ollut onnistunutta. Useimmiten ”opetus” on sitä, että materiaalit siirretään verkkoon ja unohdetaan lähes täysin yhteisöllinen oppiminen ja sosiaalinen vuorovaikutus osana oppimista. Monet kurssit ovat kuin toistensa kopioita toimintakulttuurien ja käytettyjen verkkoympäristöjensä vuoksi. Yksi positiivinen kokemus on kielten valinnaiselta online-kurssilta, joka oli täynnä monimuotoista opetusta. Opettaja antoi henkilökohtaista ja laadukasta palautetta jokaisesta suorituksesta ja toiminnasta. Lisäksi vertaispalautteella ja sosiaalisella vuorovaikutuksella oli itsenäisten töiden ohella suuri merkitys. Kurssi toteutettiin täysin Moodle-alustalla, mikä kertoo sen toimivuudesta. Kear (2011) on myös maininnut Moodlen hyödyistä ja monipuolisuudesta. On mahtavaa, miten yhdellä sivustolla on mahdollista jakaa opetusmateriaaleja ja ilmoitusasioita, lähettää sähköpostia, antaa tehtävänantoja ja avata palautuslaatikoita sekä hyödyntää kalenteria ja erilaisia keskustelufoorumeita. Toivottavasti tulevaisuudessa yhä useampi opettaja osaa hyödyntää näitä jo luotuja, käytettävissä olevia mahdollisuuksia.

Kirjoitamme lopuksi hieman tiivistetysti vinkkejä itsellemme ja muille tulevaisuutta ammattiamme varten. Opettajan tulee toimia esimerkkinä ja oivana mallina viestinnässä ja toimia myönteistä oppimisilmapiiriä sekä yhteisöllisyyttä vahvistavana tekijänä. Opettajan on tärkeä tunnistaa itselleen olennaisen ja parhaan oppimisympäristön. Hänen tulee asettaa opetukselle pedagogiset tavoitteet ja suunnitella verkko-opetus niitä mukaillen.  Sosiaalista vuorovaikutusta ja konstruktivistista oppimiskäsitystä tukevan verkko-oppimisympäristön käyttöönotto on olennainen osa onnistunutta opetusta. Haavisto ym. (2012) kirjoittivat useista asioista, jotka opettajan tulee ottaa huomioon verkko-opetusta suunnitellessa ja toteuttaessa. Materiaalit kannattaa asettaa näkyviin vähitellen, ettei materiaalin paljous ahdista opiskelijoita. Verkkokursseille kannattaa ottaa tarpeeksi suuri ryhmä, jotta esimerkiksi haluttu keskustelu ja sosiaalinen vuorovaikutus on mahdollista toteuttaa. Motivoinnin ja yhteisöllisyyden luomisen kannalta tulee myös olla tarkkana ja luoda heti alkuun selkeät säännöt opiskelusta ja arvioinnista. Lopuksi vielä Haavisto ym. (2012) muodostama ”Verkko-opettajan huoneentaulu”, joka antaa kokoavan kuvan huomioon otettavista asioista. Tähän voimme jokainen palata tarvittaessa.

Verkko-opettajan huoneentaulu

1. Miksi verkkoon? Perusteet ennen tekniikan valintaa

2. Opiskelijoiden aktivointi ja motivointi kurssin alussa antaa suunnan tulevaan.

3. Aloita aiheen käsittely esim. luokkahuoneessa ja syvennä verkkokeskustelussa

4. Ole saatavilla opettajana, ohjaajana, tutorina, oppaana

5. Anna palautetta ja seuraa mitä verkossa tapahtuu

6. Varmista että sinä ja opiskelijat osaavat tekniikan ja TVT:n palaset toimivat

7. Älä tee kirjekurssia, panosta vuorovaikutukseen

8. Aikaa ja resursseja on varattava enemmän kuin vastaavaan lähiopetukseen

9. Harkitse tarkkaan: avoimesti vai suljetussa ympäristössä?

10. Luo sellaisia tehtäviä jotka synnyttävät helposti keskustelua

(Haavisto ym. 2012, 34)

 Kuva: Nick Youngson

Lähteet:

Haavisto, T., Kivipensas, R. & Tervo, U. 2012. Verkko-opettajan ABC. Ammatillisen opettajankoulutuksen kehittämishanke. Tampereen ammattikorkeakoulu. Saatavilla osoitteessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/41505/Haavisto_Kivipensas_Tervo.pdf?sequence=1.

Kear, K. 2011. Online and Social Networking Communities. Routledge.

Korhonen, V. 2019. Verkko-opetuksesta oppimisyhteisöihin verkossa. KASSO1 – Tampereen Yliopisto. Luento 22.01.2019.

Seppälä, J.  2014. Verkko-oppimisympäristö harjoittelun ohjaamisen tukena. Ammatillisen opettajakoulutuksen kehittämishanke. Tampereen ammattikorkeakoulu. Saatavilla osoitteessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/72182/Seppala_Jari.pdf?sequence=2.